Niin se vain koitti se viimein aamu täällä... kuuden tunnin jälkeen lähden kohti lentokenttää, ja mun pitäisi saapua Suomeen lauantaina keskiyöllä. Sateisissa merkeissä täältä lähdetään, mutta ei se ilma taida olla siellä Suomessakaan yhtään parempi.

Eilen piti jättää hyvästit niin monelle asialle sitten iltapäivällä, ennen kaikkea Dr. Peter Centerille. Ei ollut ihan helppoa koputella residenssiläisten oville ja sanoa minä lähden nyt... tiistaina oli jo tosin virallinen Hetan lähtö kiitos-tilaisuus, niin sain sanottua silloin tärkeimmät ilman liian emotionaalista tunnetilaa. Tietty on helpompi puhua yleisesti kaikille, kuin henkilökohtaisesti kellekään.. huomasin sen eilen kun yritin sanoa jokaiselle erikseen jotain. Silloin tiistaina sain lahjaksi kirjan, jossa oli kuvia Vancouverista ja kiitos kortin. Huomasin, että ei ne kuvat siinä kirjassa ole yhtään sama asia , jos et ole käynyt kyseisessä paikassa ja jos ei sulla ole kokemusta siitä, millaista siellä oli olla.. eli tuskin esittelen niin innolla niitä kuvia kellekään, itse tämä pitää kokea. Niin sitten suljin Dr. Peterin ovat takanani eilen ja menin vielä kerran uimahallille, halusin päivän olevan mahdiollisimman tavallinen.. oli meillä pumpking carvingiakin vielä aamupäivällä, mikä oli kivaa. Illalla mentiin Crystalin ja Bartin kanssa sushille vielä kerran ja katsottiin leffaa yhdes.

Keskiviikkona sain valmiiksi mun empowerment picture kirjan, johon kokosin lähes koko työni täällä. Siitä tuli hieno ja ylpeänä esittelin sitä kaikille. Sain paljon kiitosta koko henkilökunnalta, sanoivat että residenssissä on hetken aikaa Hetan mentävä aukko ja että olen tehnyt hienoa työtä.. olen itsekin iloinen, että sain niin paljon tehtyä, ja että sain tämän kokemuksen tästä paikasta. Paemmin en olisi voinut toivoa asioiden menevän.. lupasin kirjoittaa kirjeen residenssiläisille, kunhan pääsen kotia.

Dr. Peter Center

Kollaasi, joka valmistui tiistaina. Nimi on "Bird of life", ja Vlatka aikoo kehystää sen ja laittaa seinälle :)

Pumpking muotoilua.. harmi, että missaan ensi viikon Halloweenin.

Hyvästi Robson...

English bay...

Chinatown...

Rakas Gastown...

Emmin ja mun tapaamiset kaupungilla...

Waterfront...

Vancouver Downtownin kaupunginvalot..

Unohtamatta Bartia, Crystalia ja Tik Takia:

Haikein mielin minä täältä lähden, mutta kotona jo odotellaan.. ja koulu samoin. Parempaa matkaa en olisi voinut odottaa, en voi sanoin kuvailla olotilaa, joka minulla on tästä kaikesta. Päällimäisenä ajatuksena on kuitenkin kiitollisuus. Tällaista matkaa olen ei kuka tahansa saa kokea, ja tämä matka oli minun unelmien täyttymys, jota olin odottanut kauan. Nyt se toteutui ja voin tuntea ylpeyttä, että lähdin.

Kuka tietää, ehkä tulen vielä takaisin. Kaupunkihan tämä on vain muiden joukossa, mutta harjoitteluni ja Dr. Peter Centerin ihmisten vuoksi (sekä Bartin ja Crystalin, Emmin ja Marikan) tämä kaupunki jää sydämeen aivan erityisenä paikkana. Pieni osa minua jää tänne, se on varma..

Näkemiin Vancouver ja kiitos kaikesta!

Kiitos kaikille lukijoille ! <3 oli ilo jakaa tämä kokemus teidän kanssa. Amsterdamissa mulla on vielä aikaa pyöriä, mutta katsotaan nyt tekeekö mieli enää kirjoitella kotiinpaluu matkasta sitten Suomen päässä.

Viimeinen viikko lähti käyntiin, aivan hirveän epätodellinen olo ajatella, että ensi viikolla kotiin. Ja että alle kahden viikon päästä istun jollain ruotsin tunnilla Hämeenlinnassa..................................

Mutta vielä olen täällä ja on taas uutta raportoitavaa. Oltiin siellä Salt spring Islandilla su, ma ja tiistaina illalla tultiin takaisin kotiin. Oli aivan ihana reissu, mökki oli viihtyisä, sisälsi takan ja poreammeen (!!!!!!!!!!!!!!!!!!!), oli merimaisema ja luonnonrauhaa. Siellä oli myös mahdollisuus käydä varaamassa jokin spa-hoito, Crystal ja Jodi menivätkin, mutta itse päätin säästää rahaa johonkin muuhun. Itse saari oli pieni, sen läpi ajamiseen ei kovin kauan mennyt, mutta se oli täynnä erilaisia art-gallerioita, cheese-farmeja, sheep-farmeja ja muuten vain sellaista saaristolaisilmapiiriä. Kaikkialla oli ihanan syksyiset maisemat. Lauttamatka kesti sinne kolmisen tuntia, kun ennen Salt springia se pysähtyi kolmessa muussa satamassa. Mereltä näki myös horisontissa yhden vuoren, joka on jo USA.n puolella, sen huipulla on 10m lunta.

Ferryllä:

Perillä, Tree House Cafe:

Crystal ja Jodi:

Paikallista:

Satama (yksi niistä):

Meidän lumikkimökki <3

Mökkiä sisältä:

Minä ja Crystal ostettiin paikallisesta Salt spring soap works kaupasta mutanaamiopurkit ja sellainen "Body Gelato" ihonkuorintasuola, joka tuoksuu ruusuille <3 kokeilin jo kumpaakin useampaan kertaan, toimii ! :) Istuttiin poreammeessakin ne mutanaamiot naamassa, aika luksusta :)

Käytiin ensimmäisenä iltana syömässä yhdessä ihanassa pienessä ravintolassa jossa kasvoi puu sen pihalla. Sen nimi olikin "Tree house Cafe". Illalla testattiin heti poreammetta ja takkatulta. Tytöt ei osanneet tehdä sille mitään niin minä laitoin takan, se kun on aika tuttua minulle ja kai suurimmalle osalle suomalaisista. Crystal kutsui minua "cave womaniksi"....

Seuraavana päivänä ajeltiin ympäri saarta ja pysähdeltiin vähän kaikissa paikoissa, keramiikka myymälässä (joka taisi olla myös sen naisen koti), cheese farmilla, jossa juusto tehtiin siellä ja niitä sai maistella, villapuodissa sheep-farmilla ja pizzeriassa, vähän eri kuin meidän pizzeriat (ei siis pahalla, hyviä nekin on) yleensä Suomessa. Oli niin helppoa kun oli auto, ja minä toimin kartanlukijana :) Illalla nautittiin kotiin tuodusta pitsasta ja takkatulesta, poreammeesta ja mutanaamiosta.

Juustoja cheese-farmilla:

Pottery-galleria:

Sheep-farm;

Tiistaina ennen lähtöä käytiin kävelyllä rannassa Jodin kanssa sillä aikaa kun Crystal nautti pedikyyristään. Rannalla oli kaikkea jännää, rapuja, simpukoita, outoja vesikasveja ja kauniit maisemat. Meidän pihalle tuli myös kävelemään pari peuraa ! Ja juuri ennen kuin lähdettiin pihasta meidän yli lensi kaksi valkopäämerikotkaa (englanniksi Bald head eagle). Ajattiin kylälle ja löydettiin pienen pieni kahvila, jonka omisti ranskalainen nainen. Hän puheli sekä ranskaa että englantia meille (Crystal puhuu myös ranskaa) oli kuulemma muuttanut suoraan Ranskasta Salt spring islandille jokunen aika sitten, kun halusi meren lähelle ja maalle. Kahvilan nimi oli Rendezvous Cafe ja ostin sieltä ihanan ranskalaisen reseptin mukaan tehdyn leivoksen, jonka nimi oli "Canneles de Bordeaux". Sillä naisella on Youtubessa linkki, jossa se opettaa tekemään niitä :D Hänestä on kuulemma tyhmää salailla reseptejä, muutenhan kukaan ei pian osaisi valmistaa mitään perinteistä.

Rannalla:

Mun enkelinsiipi simpukka, jonka löysin:

Sitten palattiinkin lautalle, matka kesti tunnin ylimääräistä kun joku dorka oli parkkeerannut autonsa väärälle linjalle, ihmiset eivät kuulleet/kuunnelleet kuulutuksia siitä kenen autoja pitää siirtää, että se yksi onneton saadaan muiden autojen välistä pois ja silleen... me kun siis pysähdeltiin taas kolmessa eri satamassa ennen meidän satamaa.

Keskiviikkona palasin töihin, käytiin residenssiläisten kanssa keilaamassa (mä voitin). Se oli sellainen tosi vanha keila/biljardisali, ja keilapallo oli puolet pienempi kuin yleensä, eikä siinä ollut niitä reikiä mihin laittaa sormet ja keiloja oli vain viisi, kaatovuoroja kolme. Vielä piti pitää maskia residenssissä, mutta torstaina ei enää. Eikä niitä sikainfluenssa tapauksia ollut kuin yksi, muut oli vain mahdollisia tapauksia.

Torstaina käytiin residenssiläisten kanssa Maplewood farmilla, se oli täynnä kaikkia kotieläimiä, roikkovatsa sikoja, vuohia, kilejä, kanoja, poneja, aaseja, hevosia, lampaita, kaneja, riikinkukkoja, marsuja ja ankkoja... Iltapäivällä menin vielä kahdestaan yhden miehen kanssa taksilla löytöeläinkotiin valitsemaan hänelle kissaa, jota on jo kauan toivonut. Hän ei siis tiennyt vielä mikä kissa, mutta hän valitsi tämän, mikä otettiin lähes heti (itse olisin siellä vieläkin valitsemassa). En ole ikinä aiemmin ollut sellaisessa paikassa, kyllä siinä paha mieli tuli kuin näki kuinka paljon siellä on kilttejä lemmikkejä ilman kotia. Ja erityisen ikäväksi sen teki se tosiasia, että ne eläimet muuttuu niin apaattisiksi, ja kun ne vain makaa niin ei ihmiset ihastu niihin.. tämä kissä, jonka se residenssin mies valitsi, oli tuotu vasta kolme päivää sitten, joten se suurin piirtein vilkutti sieltä häkistä..

Enää on neljä työpäivää jäljellä, mutta luulen että ne sitäkin kiireisempiä. Suurin osa mun projekteista on loppusilausta vaille.. kamalaa vain sitten yhtäkkiä jättää  kaikki. Yksi mies residenssistä koittaa koko ajan keksiä suunnitelmia, miten saisin sieltä työpaikan ja Mikon muuttamaan tänne myös :) La illalla menen Vlatkan kanssa ravintolaan, tänään illalla hommaillaan jotain Emmin kanssa. Bart suositteli jotain baaria Gastownissa, joten käydään katsomassa varmaan se.

Mukavaa viikonloppu kaikille, seuraava blogi saattaakin olla sitten se viimeinen :( Toivottavasti olen pystynyt antamaan edes jonkilaisen käsityksen siitä, millaista on olla Vancouverissa.

 

 

En työskennellyt torstaina ja perjantaina DP:llä, joten olin ollut täysin tietämätön tapahtumista, jotka alkoivat ilmeisesti perjantai iltana. Nyt sitten se sikainfluenssa saavutti meidänkin residenssin.. menin lauauntaiksi töihin kun meillä oli suunniteltu pidettävän Thanks giving illallinen, ja heti ensimmäisenä kun saavuin paikalle kerrottiin että muutama residenssistä on nyt karanteenissa ja yksi sairaalassa. Jäin silti töihin, ei Vlatkakaan edes ehdottanut että lähtisin kotiin, enkä kyllä olisi halunnutkaan. Loppu päivä menikin kulkiessa sellainen maski naamalla residenssissä, mutta hommailin silti kaikenlaista kuten normaalistikin asukkaiden kanssa. Lopulta sen maskin sai nekin, joilla epäiltiin olevan mahdollinen tartunta. No ei se mitään, leikittiin kaikki sitten kirurgia :) vitsailtiin, että kaikkien halloween asu sattui olemaan sama tällä kertaa...  paitsi että pyysin yhtä asukasta piirtämään kukan mun maskiin ettei olisi niin tylsä, ja yhden hoitajan maskiin ilmeistyi nenä ja huuletkin päivän aikana :) kaikki meni hyvin, thanks giving dinner oli hyvää (kalkkunaa, stuffingia, karpalo?hilloa, vihreitä papuja ja porkkanaa kastikkeella) ja kaikki viihtyivät. Illallinen järjestettiin alakerrassa, joten valitettavasti tartuntaepäilyn alaiset eivät saaneet osallistua, heille vietiin ruoka sitten yläkertaan.

Lähdettiin sitten kotia yhtä matkaa Vlatkan kanssa. Hänkin olisi kutsunut minut kotiinsa tiistai iltana viettämään thanks givinia, mutta valitettavasti olen reissussa vielä silloin Crystalin ja sen kaverin kanssa, jonne lähdetään jo huomen aamulla.. Mutta Vlatka sanoi, että voidaan mennä kahdestaan syömään sitten toiste ennen kuin lähden. Oli kiva kuulla, kun Vlatka sanoi minulle, että hänestä on tosi hyvä juttu, että tulin heille harjoitteluun residenssiin. No, on minun itsekin myönnettävä, että siellä on mennyt tosi mukavasti. En kyllä osannut odottaa, että näin hyvin..

Mä ja Vlatka työpäivän jälkeen... naama kiiltää nätisti..

Kattaus alakerrassa..

Taidetta residenssiläisten kanssa..

Aloitin nyt myös tekemään residenssiläisten kanssa mun taidesessioiden "loppuprojektia" eli sellaista tosi isoa julistetta joka on tehty kollaasi-tyyliin. Idea on siis perjaatteessa se, että liitin neljä iso paperia yhteen, piirsiin siihen ison linnun keskelle (niin että jokaisessa paperissa on osa sitä lintua) ja se "täytetään" paloilla, jotka on leikattu eri maalauksista/töistä joita olen/ollaan tehty residenssiläisten kanssa. Eli linnun kuviointi muodostuu erilaisista maalauskuvioinneista eri töistä. Siitä tulee hieno ! enää puuttuu taustaväritys.. Oli ihan mahtavaa, kun mun kanssa sitä rakensi neljä miestä residenssistä, yksi katseli, yksi leikkasi, yksi liimasi, yksi läträsi ;) se oli hauskaa :D parasta oli, kun niiden miesten ilmeistä näki, että niistäkin työstä tuli upea. Enää se pitää viimeistellä ja laminoida. Laitan kuvan sit myöhemmin...

Mun muu viikko meni aika kivasti myös, kävin treeneissä (ostamani liput uimahallille pitää käyttää ennen kuin lähden) ja aina joku tulee kysymään, mitä varten treenaan. No, ehkä ne mun systeemit ei niin perustyttömäisiä juttuja sitten ole.  Tein myös keskiviikkona ilta kävelyn Gastownissa (tykkään siitä paikasta ihan hirveästi) ja ostin vaahterasiirappimaapähkinäjätskiä (nam), ja ostin myös nyt vihdoin viimein candyapplen yhtenä päivänä töiden jälkeen (niistä oli kuvia aiemmin mun blogissa), olihan se hyvää, mutta yksi riitti, sen verran makeita ja suklaisia. Torstaina istuin 10 tuntia koneen ääressä tehden sitä tutkielmaa ammatillisista rajoista. Nyt sekin on pois jaloista, ja voin keskittyä muuhun, eli kaiken mahdollisen irti ottamiseen ajasta, joka on vielä jäljellä.  Perjantaina oltiin Emmin kanssa Granville Islandilla ja Gastownissa ostoksilla, Granvillessa pyörittiin lähinnä kauppahallissa, josta ostettiin erinäköisiä syötäviä (siellä voisi viettää vaikka koko päivän kaikkea syötävää maistellen). Granville Island on siis se paikka, jossa käytiin Marikan kanssa aiemmin ottamassa ne hassut kuvat. Siellä on paljon turistikauppoja, gallerioita ja muuta taidetta. Kaikin puolin söpö ja kaunis pikku "saari", jossa parasta tuntui olevan se kauppahalli <3. Gastownista ostettiin myös sellaiset ihanat villapipot canada/vancouver-tyyliin ja mä hommasin myös samaa sarjaa lapaset (ihanat xD). Gastownissa käytiin myös yhdellä ravintolassa, jota olen jo pitkään katsonut että hauan käydä. Ja ilma ei olisi voinut jälleen olla parempi !

Gastownin Steam clock

Herkkuostoksia Granville Islandilta:

Terassi Gastownissa:

 

Tuntuu niin ahdistavalle, kun juuri kun olen sisäistänyt täällä elämisen niin hyvin, niin pitääkin jo lähteä pois. Tämä kaupunki on vaan niin kaunis... viime keskiviikko iltana kun hyppäsin skytrainiin tullakseni Downtownista kotiin päin, en voinut kuin huokailla maisemalle, jota katselin junan ikkunasta. Taivas loisti purppuran eri väreissä, aurinko oli juuri laskenut, sitä vasten kohosi Downtown korkeine rakennuksineen, jotka nyt olivat mustia torneja kaupungin valoineen, takana kohosi vuorijono tummana. Skytrain täynnä eri näköisiä ja kulttuurisia ihmisiä... vähän eri juttu kuin meidän kotimatka Helsingistä Laurinlahteen, vaikka osaa Ruoholahti/Lauttasaari osiokin olla ihan kaunis...

Ensi viikonloppuna (joka on mun vika) pitää ehdottomasti tehdä kaikkea Emmin kanssa ja jos Bart/Crystal innostuisi lähtemään  vielä Whisteleriin mun kanssa, se kun multa on näkemättä.. ja toivotaan, että ilmat olisi hyvät <3 No, huomenna on onneksi retki Salt Spring Islandille, ollaan siellä pari yötäkin ennen kuin  tullaan takaisin, ajamiseen kun menee aikaa niin Crystal ei ymmärrettävästi halua istua autossa yhteen putkeen niin paljoa, vatsakin kun alkaa olla jo iso..

Töihin menenkin sitten keskiviikkona taas. Ensiksi sen päivän piti olla vapaa kun sinä päivänä piti alun perin tulla pois siltä retkeltä Crystalin kans, mutta nyt se vaihtui tiistaisiksi niin kiva etten missaa sitä, meillä on kai keilaus outing luvassa (riippuen siitä kuinka moni on pystyssä tuon pienen tilanteen vuoksi)... (Niin ja siis sen retken piti olla Crystalin kanssa alunperin Quadra islandille, mutta se vaihtui Salt Spring Islandiksi koska Q:llä on jo vähän niin kuin sesonki ohi)... Laittelen kuvia sit seuraavaksi sieltä :)

Hyvää viikon alkua !

Niin se vain vaihtui lokakuuksi.. laskin, että mulla on enää kahdeksan työpäivää jäljellä Dr. Peterillä, loput päivät on itsenäistä työskentelyä (yhden tutkielman kirjoittamista Vlatkalle ja mun koululle) ja sit vapaa päiviä. Ihan kamalaa.

Sää täällä on vaihdellut kylmän sateisesta taas lähes hellelukemiin. Tänään esimerkiksi kävin tekemässä treenin ulkona ja pystyin olemaan samoissa vaatteissa kuin kesällä. Alkuviikko taas meni +12'C ja vesisateessa.

Syksy se on täälläkin:

Perjantaina menin Emmin luokse SFU:lle, laitettiin ruokaa ja oli perjantai illan viettomeininkiä muutenkin, lähdettiin sitten keskustaan ravintolaan myöhemmin (jonne en itse lopulta edes selvinnyt vaan lähdin kotiin, odotettuani kuitenkin tunnin sitä ennen baarijonossa).  Kiva olisi, jos vielä kerkeisin yhtenä viikonloppuna niiden mukaan. Ihan tyhmää muuten kun meillä ei ole keskenään toimivia puhelimia Emmin kans (Emmillä on paikallinen liittymä ja mulla Suomen, eikä ne toimi keskenään), ja sitten kun sovittiin sähköpostitse viime perjantaina että tavataan yhdellä skytrain asemalla, niin tietenkin kumpikin odotti päin vastaisissa suunnissa puoli tuntia, ennen kuin Emmi tajusi tulla katsomaan sieltä toisesta päästä (kumpikaan ei tiennyt että on edes olemassa se toinen pää), No, nyt opittiin että väännetään rautalangasta missä tavataan..

Lauantaina käytiin keskustassa Englisbayllä ja Stanley Parkissa sekä ostoksilla (kolme tuntia pelkissä kenkäkaupoissa, mut löydettiin lopulta kengät Emmille). Tarkoitus oli löytää niitä pesukarhuja Stanley parkista ja löytyihän niitä, varmaan 20 ! Kärkkyivät ruokaa ihmisiltä ja tietty joku tyhmä niitä ruokki koko ajan. Banaani ei kelvannut mutta karkki kyllä......?

Katseltiin tässä myös yksi ilta Bartin ja Crystalin kanssa täydellisiä naisia ja Housea koneelta, hauska kun niillä on ihan samat lempiohjelmat kuin mullakin :)

Olen mä alkanut näkemään aika paljon unia kodista, että kai se ikävä jollain tavalla alkaa tulla. Tää kolme kuukautta on kyllä ihan minimi mitä täällä kannatti viettää, ei olisi tullut mitään jos olisi jo kahden kuukauden kuluttua pitänyt lähteä. Nyt on sellainen olo, että olen saanut kaiken irti tästä mitä vain voin saada... olenkin sanonut töissä asiakkaille, että kannattaa aina lähteä juhlista vielä kun on hauskaa..

English Bay:

Bongaatko talon katolta puun? :

Stanley parkin Lost Lagoon:

Pesukarhut piirittää:

Vancouverin yössä Granvillessä Emmin kans:

Semmoista täällä tällä kertaa... Huomenna menen ottamaan sen yhden residenssiläisen voimauttavia valokuvia sinne Downtown eastsidelle, ei saatu mennä kaksin niin Vlatka tulee mukaan (höh). Ja tällä viikolla otettiin myös yhden toisen miehen kuvat, niistä tuli ihan mahtavat! Hän halusi ensin kuvan jossa näkyy miltä hän on näyttänyt ennen ja miltä nykyään, joten tehtiin sitä "ennen" kuvaa varten hänelle kasvomaalaus. Mulla ei ollut muuta kuin akryylivärejä mitä käyttää, toivottavasti hän sai ne irti naamasta :D tehtiin hänestä sellainen laiha ja luurankomaisen näköinen (ihan hirveä) ja sitten hän meni pelleilemään hoitajille sanoen  "I don't feel so good, help me, there is something wrong with me....". se oli hauskaa :)

Niin ja Pia mä nyt kävin tällä viikolla ostamassa niitä paikallisia vaatteita sellaisesta liikkeestä kuin "Lulu Lemon". Se on ihan aito Vancouverilainen merkki (sen hintainenkin) mut oli sen arvoinen. Ne myy kaikkea urheiluvaatteita, joten just kaikea mulle. Yksi toinen opiskelija tyttö töissä sanoi, että aidon vancouverilaisen tytön tunnistaa Lulu Lemon trikoista, hupparista ja UGG bootseista :) Ugg:it vaan maksaa 240 dollaria joten ei kiitos...

Tajuntani huomasi tuon jatkuvasti hoettavan pikku sanan vasta viikko sitten, kun ostoskeskuksessa kenkiä katsellessani myyjä tuli luekseni ja sanoi "cute-eh ?" . Minua alkoi hymyilyttää ja vasta sitten aloin kuulemaan sitä "eh-tä" joka puolella.  Etsin niille jotka ei ymmärrä, mistä on kyse wikipediasta pienen selostuksen: "Eh, commonly used as a method for inciting an answer, as in "it's nice here, eh?" Lastly, it can also be used to express indifference. In North America, it is most commonly associated with Canada". Kun kerroin Crystalille asiasta mitä opin, hän nauroi ja sanoi Bartille "Heta has got "Eh-ed" today :) No, en minä taida tuota silti alkaa hokemaan, vitsillä ehkä.

Viimeiset neljä viikkoa jäljellä täällä oloa, voi sentään.. ilma on selvästi viilennyt, syksy se on nyt täälläkin. Säät ovat onneksi olleet edelleen upeita. Koen myös, että olen tähän mennessä kokenut niin paljon kuin toivoinkin tai on ollut ylipäänsä mahdollista. Yksikään viikko ei ole ollut samanlainen eikä yksikään päivä residenssissä sellainen, johon en olisi ollut tyytyväinen.

Keskiviikkona oli varmaan mun koko harjoittelun tähtihetki, kun  sekkipäivästä huolimatta (siis päivä jolloin asiakkaat/asukkaat saa rahaa käteen ja hyvin moni häviää vähäksi aikaa tekemään jotain mitä ei kannattaisi ja ei ole ihan tolkuissaan pariin päivään) eräs residenssiläinen ilmestyi mun sovittuun taidesessioon, vaikka juuri yksi toinen työntekijä oli naureskellut mulle, että onnea vaan odotteluun, tuskin tulee. Mut niin hän vaan tuli, odottelin n. tunnin ja se pyysi kovasti anteeksi että on myöhässä, ja sitten hän maalasikin koko päivän vielä mun lähdettyä, aloitti ihan uuden työnkin. Ja hän kertoi, että tämä on sellaista, mikä voimauttaa häntä.

Lisäksi yksi toinenkin mies residenssistä, joka ei pysty käyttämään kunnolla käsiään, tuli myös paikalle ja teki mun suureksi iloksi ja ihmetykseksi pienen maalauksen :) siellä me kuunneltiin musiikkia ja maalailtiin yhdessä, se oli niin hienoa. Myös minun empowerment picture-projektini etenee hyvin, varsinkin tämän  residenssiläisen kohdalla, joka keksii aina vain uusia ideoita, millaisia kuvia haluaisi itsestään. Seuraavaksi hän haluaa mennä kuvaamaan Downtown Eastsidelle (alue, josta kerroin viimeksi, eli siellä missä olin yhtäkkiä ainoa normaali koko kadulla), kun on asunut siellä kymmenisen vuotta elämästään ja se on osa häntä. Vlatka oli vähän että pitäisiköhän hänen tulla mukaan, kun kerroin. Mun puolesta ei, ei siellä mitään satu. Niin ja siis tämä mies on oikein kiltti ja sympaattinen, lainailee mulle aina kaikkea Guns'n roses juttuja (viimeksi Use your illusion 1&2 Tokio livekonsertti DVD:t!) välillä kuunnellaan musiikkia muuten vain sen huoneessa. Hän soitti mulle myös kappaleen, jonka oli tehnyt musiikkiterapeutin kanssa, sen nimi oli "In my veins" ja kertoi HIV-positiivisena olemisesta. Sain jopa kopion omaksi!

Sitten vielä se henkilö päivätoiminnan puolelta, joka antoi mulle sen rummunkin, kertoi että tämä oli hänen ensimmäinen sekkipäivänsä, jolloin hän ei repsahtanut. Että semmoista töissä :) Nyt pitäisi pikkuhiljaa alkaa kirjoittamaan raporttia Vlatkalle ja koululle..

Tänne Bartin ja Crystalin luokse tuli torstaina Australiasta Crystalin ystävä äitinsä kanssa lomalle, joten nyt pääsin taas heidän mukaansa autolla retkille viikonloppuna. Käytiin eilen Light House Parkissa ja tänään Capilano Suspencion Bridgellä (käytännössä turistihoukutin, silta joka menee "kanjonin" yli ja retkipolku metsässä ja sit toinen puiden korkeudessa). Kauniita paikkoja ja ilma ei olisi voinut olla hienompi. Ja mikä parasta, käytiin taas ihailemassa merta..

Emmistä ei ole kuulunut mitään, mutta on mulla nyt sit ohjelmaa ilman sitäkin. Kaipa siellä SFU kukkulla riittää tekemistä niin koulussa, kavereista kuin uudesta poikaystävästä.

Kuvia Light House Parkista:

500 vuotta vanha puu:

Light House

Uskokaa tai älkää, itikat söi mun jalkoja tuolla kalliolla aivan älyttömästi:

Being empowered by the sea:

Capilano Suspencion Bridge:

Tarzan polku yläilmoissa:

Mä ja nalle <3

Turisteille neuleita ( kylläkin ihania)

Pohjois-rannikkoa:

Bart kuvaa:

Iskä tuolla pohjois-rannikolla niitä verorikollisia vasta asuukin, näkisit ne maisemat ja asunnot. Bart sanoi, että vaikka ne voittaisi lotossa Crystalin kanssa ja ostaisi talon sieltä, asuntoverot ym. on niin paljon,ettei ne voisi silti pitää sitä taloa, kun ei sen ja Crystalin tulot vuodessa yhteensä edes riittäisi.

Ainiin (iskä), täällä on muuten ihan hirveästi meidän vanhoja Volvoja, koko ajan tulee vastaan erivärisinä :D sori nyt paljastin kaikille, jotka ei vielä tiedä millä ajat ;) mut ei se mitään, se on hyvä auto (tiedoksi kaikille jotka ei tiedä).

Kuulumisiin taas! Seuraavana isona juttuna vuorossa ainakin retki Quadra Islandille 13 ja 14.10, ollaan siellä kaksi yötä Crystalin ja sen kavereiden kanssa, ehkä Emminkin jos haluaa tulla mukaan.