Viimeinen viikko lähti käyntiin, aivan hirveän epätodellinen olo ajatella, että ensi viikolla kotiin. Ja että alle kahden viikon päästä istun jollain ruotsin tunnilla Hämeenlinnassa..................................

Mutta vielä olen täällä ja on taas uutta raportoitavaa. Oltiin siellä Salt spring Islandilla su, ma ja tiistaina illalla tultiin takaisin kotiin. Oli aivan ihana reissu, mökki oli viihtyisä, sisälsi takan ja poreammeen (!!!!!!!!!!!!!!!!!!!), oli merimaisema ja luonnonrauhaa. Siellä oli myös mahdollisuus käydä varaamassa jokin spa-hoito, Crystal ja Jodi menivätkin, mutta itse päätin säästää rahaa johonkin muuhun. Itse saari oli pieni, sen läpi ajamiseen ei kovin kauan mennyt, mutta se oli täynnä erilaisia art-gallerioita, cheese-farmeja, sheep-farmeja ja muuten vain sellaista saaristolaisilmapiiriä. Kaikkialla oli ihanan syksyiset maisemat. Lauttamatka kesti sinne kolmisen tuntia, kun ennen Salt springia se pysähtyi kolmessa muussa satamassa. Mereltä näki myös horisontissa yhden vuoren, joka on jo USA.n puolella, sen huipulla on 10m lunta.

Ferryllä:

Perillä, Tree House Cafe:

Crystal ja Jodi:

Paikallista:

Satama (yksi niistä):

Meidän lumikkimökki <3

Mökkiä sisältä:

Minä ja Crystal ostettiin paikallisesta Salt spring soap works kaupasta mutanaamiopurkit ja sellainen "Body Gelato" ihonkuorintasuola, joka tuoksuu ruusuille <3 kokeilin jo kumpaakin useampaan kertaan, toimii ! :) Istuttiin poreammeessakin ne mutanaamiot naamassa, aika luksusta :)

Käytiin ensimmäisenä iltana syömässä yhdessä ihanassa pienessä ravintolassa jossa kasvoi puu sen pihalla. Sen nimi olikin "Tree house Cafe". Illalla testattiin heti poreammetta ja takkatulta. Tytöt ei osanneet tehdä sille mitään niin minä laitoin takan, se kun on aika tuttua minulle ja kai suurimmalle osalle suomalaisista. Crystal kutsui minua "cave womaniksi"....

Seuraavana päivänä ajeltiin ympäri saarta ja pysähdeltiin vähän kaikissa paikoissa, keramiikka myymälässä (joka taisi olla myös sen naisen koti), cheese farmilla, jossa juusto tehtiin siellä ja niitä sai maistella, villapuodissa sheep-farmilla ja pizzeriassa, vähän eri kuin meidän pizzeriat (ei siis pahalla, hyviä nekin on) yleensä Suomessa. Oli niin helppoa kun oli auto, ja minä toimin kartanlukijana :) Illalla nautittiin kotiin tuodusta pitsasta ja takkatulesta, poreammeesta ja mutanaamiosta.

Juustoja cheese-farmilla:

Pottery-galleria:

Sheep-farm;

Tiistaina ennen lähtöä käytiin kävelyllä rannassa Jodin kanssa sillä aikaa kun Crystal nautti pedikyyristään. Rannalla oli kaikkea jännää, rapuja, simpukoita, outoja vesikasveja ja kauniit maisemat. Meidän pihalle tuli myös kävelemään pari peuraa ! Ja juuri ennen kuin lähdettiin pihasta meidän yli lensi kaksi valkopäämerikotkaa (englanniksi Bald head eagle). Ajattiin kylälle ja löydettiin pienen pieni kahvila, jonka omisti ranskalainen nainen. Hän puheli sekä ranskaa että englantia meille (Crystal puhuu myös ranskaa) oli kuulemma muuttanut suoraan Ranskasta Salt spring islandille jokunen aika sitten, kun halusi meren lähelle ja maalle. Kahvilan nimi oli Rendezvous Cafe ja ostin sieltä ihanan ranskalaisen reseptin mukaan tehdyn leivoksen, jonka nimi oli "Canneles de Bordeaux". Sillä naisella on Youtubessa linkki, jossa se opettaa tekemään niitä :D Hänestä on kuulemma tyhmää salailla reseptejä, muutenhan kukaan ei pian osaisi valmistaa mitään perinteistä.

Rannalla:

Mun enkelinsiipi simpukka, jonka löysin:

Sitten palattiinkin lautalle, matka kesti tunnin ylimääräistä kun joku dorka oli parkkeerannut autonsa väärälle linjalle, ihmiset eivät kuulleet/kuunnelleet kuulutuksia siitä kenen autoja pitää siirtää, että se yksi onneton saadaan muiden autojen välistä pois ja silleen... me kun siis pysähdeltiin taas kolmessa eri satamassa ennen meidän satamaa.

Keskiviikkona palasin töihin, käytiin residenssiläisten kanssa keilaamassa (mä voitin). Se oli sellainen tosi vanha keila/biljardisali, ja keilapallo oli puolet pienempi kuin yleensä, eikä siinä ollut niitä reikiä mihin laittaa sormet ja keiloja oli vain viisi, kaatovuoroja kolme. Vielä piti pitää maskia residenssissä, mutta torstaina ei enää. Eikä niitä sikainfluenssa tapauksia ollut kuin yksi, muut oli vain mahdollisia tapauksia.

Torstaina käytiin residenssiläisten kanssa Maplewood farmilla, se oli täynnä kaikkia kotieläimiä, roikkovatsa sikoja, vuohia, kilejä, kanoja, poneja, aaseja, hevosia, lampaita, kaneja, riikinkukkoja, marsuja ja ankkoja... Iltapäivällä menin vielä kahdestaan yhden miehen kanssa taksilla löytöeläinkotiin valitsemaan hänelle kissaa, jota on jo kauan toivonut. Hän ei siis tiennyt vielä mikä kissa, mutta hän valitsi tämän, mikä otettiin lähes heti (itse olisin siellä vieläkin valitsemassa). En ole ikinä aiemmin ollut sellaisessa paikassa, kyllä siinä paha mieli tuli kuin näki kuinka paljon siellä on kilttejä lemmikkejä ilman kotia. Ja erityisen ikäväksi sen teki se tosiasia, että ne eläimet muuttuu niin apaattisiksi, ja kun ne vain makaa niin ei ihmiset ihastu niihin.. tämä kissä, jonka se residenssin mies valitsi, oli tuotu vasta kolme päivää sitten, joten se suurin piirtein vilkutti sieltä häkistä..

Enää on neljä työpäivää jäljellä, mutta luulen että ne sitäkin kiireisempiä. Suurin osa mun projekteista on loppusilausta vaille.. kamalaa vain sitten yhtäkkiä jättää  kaikki. Yksi mies residenssistä koittaa koko ajan keksiä suunnitelmia, miten saisin sieltä työpaikan ja Mikon muuttamaan tänne myös :) La illalla menen Vlatkan kanssa ravintolaan, tänään illalla hommaillaan jotain Emmin kanssa. Bart suositteli jotain baaria Gastownissa, joten käydään katsomassa varmaan se.

Mukavaa viikonloppu kaikille, seuraava blogi saattaakin olla sitten se viimeinen :( Toivottavasti olen pystynyt antamaan edes jonkilaisen käsityksen siitä, millaista on olla Vancouverissa.