Tajuntani huomasi tuon jatkuvasti hoettavan pikku sanan vasta viikko sitten, kun ostoskeskuksessa kenkiä katsellessani myyjä tuli luekseni ja sanoi "cute-eh ?" . Minua alkoi hymyilyttää ja vasta sitten aloin kuulemaan sitä "eh-tä" joka puolella.  Etsin niille jotka ei ymmärrä, mistä on kyse wikipediasta pienen selostuksen: "Eh, commonly used as a method for inciting an answer, as in "it's nice here, eh?" Lastly, it can also be used to express indifference. In North America, it is most commonly associated with Canada". Kun kerroin Crystalille asiasta mitä opin, hän nauroi ja sanoi Bartille "Heta has got "Eh-ed" today :) No, en minä taida tuota silti alkaa hokemaan, vitsillä ehkä.

Viimeiset neljä viikkoa jäljellä täällä oloa, voi sentään.. ilma on selvästi viilennyt, syksy se on nyt täälläkin. Säät ovat onneksi olleet edelleen upeita. Koen myös, että olen tähän mennessä kokenut niin paljon kuin toivoinkin tai on ollut ylipäänsä mahdollista. Yksikään viikko ei ole ollut samanlainen eikä yksikään päivä residenssissä sellainen, johon en olisi ollut tyytyväinen.

Keskiviikkona oli varmaan mun koko harjoittelun tähtihetki, kun  sekkipäivästä huolimatta (siis päivä jolloin asiakkaat/asukkaat saa rahaa käteen ja hyvin moni häviää vähäksi aikaa tekemään jotain mitä ei kannattaisi ja ei ole ihan tolkuissaan pariin päivään) eräs residenssiläinen ilmestyi mun sovittuun taidesessioon, vaikka juuri yksi toinen työntekijä oli naureskellut mulle, että onnea vaan odotteluun, tuskin tulee. Mut niin hän vaan tuli, odottelin n. tunnin ja se pyysi kovasti anteeksi että on myöhässä, ja sitten hän maalasikin koko päivän vielä mun lähdettyä, aloitti ihan uuden työnkin. Ja hän kertoi, että tämä on sellaista, mikä voimauttaa häntä.

Lisäksi yksi toinenkin mies residenssistä, joka ei pysty käyttämään kunnolla käsiään, tuli myös paikalle ja teki mun suureksi iloksi ja ihmetykseksi pienen maalauksen :) siellä me kuunneltiin musiikkia ja maalailtiin yhdessä, se oli niin hienoa. Myös minun empowerment picture-projektini etenee hyvin, varsinkin tämän  residenssiläisen kohdalla, joka keksii aina vain uusia ideoita, millaisia kuvia haluaisi itsestään. Seuraavaksi hän haluaa mennä kuvaamaan Downtown Eastsidelle (alue, josta kerroin viimeksi, eli siellä missä olin yhtäkkiä ainoa normaali koko kadulla), kun on asunut siellä kymmenisen vuotta elämästään ja se on osa häntä. Vlatka oli vähän että pitäisiköhän hänen tulla mukaan, kun kerroin. Mun puolesta ei, ei siellä mitään satu. Niin ja siis tämä mies on oikein kiltti ja sympaattinen, lainailee mulle aina kaikkea Guns'n roses juttuja (viimeksi Use your illusion 1&2 Tokio livekonsertti DVD:t!) välillä kuunnellaan musiikkia muuten vain sen huoneessa. Hän soitti mulle myös kappaleen, jonka oli tehnyt musiikkiterapeutin kanssa, sen nimi oli "In my veins" ja kertoi HIV-positiivisena olemisesta. Sain jopa kopion omaksi!

Sitten vielä se henkilö päivätoiminnan puolelta, joka antoi mulle sen rummunkin, kertoi että tämä oli hänen ensimmäinen sekkipäivänsä, jolloin hän ei repsahtanut. Että semmoista töissä :) Nyt pitäisi pikkuhiljaa alkaa kirjoittamaan raporttia Vlatkalle ja koululle..

Tänne Bartin ja Crystalin luokse tuli torstaina Australiasta Crystalin ystävä äitinsä kanssa lomalle, joten nyt pääsin taas heidän mukaansa autolla retkille viikonloppuna. Käytiin eilen Light House Parkissa ja tänään Capilano Suspencion Bridgellä (käytännössä turistihoukutin, silta joka menee "kanjonin" yli ja retkipolku metsässä ja sit toinen puiden korkeudessa). Kauniita paikkoja ja ilma ei olisi voinut olla hienompi. Ja mikä parasta, käytiin taas ihailemassa merta..

Emmistä ei ole kuulunut mitään, mutta on mulla nyt sit ohjelmaa ilman sitäkin. Kaipa siellä SFU kukkulla riittää tekemistä niin koulussa, kavereista kuin uudesta poikaystävästä.

Kuvia Light House Parkista:

500 vuotta vanha puu:

Light House

Uskokaa tai älkää, itikat söi mun jalkoja tuolla kalliolla aivan älyttömästi:

Being empowered by the sea:

Capilano Suspencion Bridge:

Tarzan polku yläilmoissa:

Mä ja nalle <3

Turisteille neuleita ( kylläkin ihania)

Pohjois-rannikkoa:

Bart kuvaa:

Iskä tuolla pohjois-rannikolla niitä verorikollisia vasta asuukin, näkisit ne maisemat ja asunnot. Bart sanoi, että vaikka ne voittaisi lotossa Crystalin kanssa ja ostaisi talon sieltä, asuntoverot ym. on niin paljon,ettei ne voisi silti pitää sitä taloa, kun ei sen ja Crystalin tulot vuodessa yhteensä edes riittäisi.

Ainiin (iskä), täällä on muuten ihan hirveästi meidän vanhoja Volvoja, koko ajan tulee vastaan erivärisinä :D sori nyt paljastin kaikille, jotka ei vielä tiedä millä ajat ;) mut ei se mitään, se on hyvä auto (tiedoksi kaikille jotka ei tiedä).

Kuulumisiin taas! Seuraavana isona juttuna vuorossa ainakin retki Quadra Islandille 13 ja 14.10, ollaan siellä kaksi yötä Crystalin ja sen kavereiden kanssa, ehkä Emminkin jos haluaa tulla mukaan.