Niin se vain koitti se viimein aamu täällä... kuuden tunnin jälkeen lähden kohti lentokenttää, ja mun pitäisi saapua Suomeen lauantaina keskiyöllä. Sateisissa merkeissä täältä lähdetään, mutta ei se ilma taida olla siellä Suomessakaan yhtään parempi.

Eilen piti jättää hyvästit niin monelle asialle sitten iltapäivällä, ennen kaikkea Dr. Peter Centerille. Ei ollut ihan helppoa koputella residenssiläisten oville ja sanoa minä lähden nyt... tiistaina oli jo tosin virallinen Hetan lähtö kiitos-tilaisuus, niin sain sanottua silloin tärkeimmät ilman liian emotionaalista tunnetilaa. Tietty on helpompi puhua yleisesti kaikille, kuin henkilökohtaisesti kellekään.. huomasin sen eilen kun yritin sanoa jokaiselle erikseen jotain. Silloin tiistaina sain lahjaksi kirjan, jossa oli kuvia Vancouverista ja kiitos kortin. Huomasin, että ei ne kuvat siinä kirjassa ole yhtään sama asia , jos et ole käynyt kyseisessä paikassa ja jos ei sulla ole kokemusta siitä, millaista siellä oli olla.. eli tuskin esittelen niin innolla niitä kuvia kellekään, itse tämä pitää kokea. Niin sitten suljin Dr. Peterin ovat takanani eilen ja menin vielä kerran uimahallille, halusin päivän olevan mahdiollisimman tavallinen.. oli meillä pumpking carvingiakin vielä aamupäivällä, mikä oli kivaa. Illalla mentiin Crystalin ja Bartin kanssa sushille vielä kerran ja katsottiin leffaa yhdes.

Keskiviikkona sain valmiiksi mun empowerment picture kirjan, johon kokosin lähes koko työni täällä. Siitä tuli hieno ja ylpeänä esittelin sitä kaikille. Sain paljon kiitosta koko henkilökunnalta, sanoivat että residenssissä on hetken aikaa Hetan mentävä aukko ja että olen tehnyt hienoa työtä.. olen itsekin iloinen, että sain niin paljon tehtyä, ja että sain tämän kokemuksen tästä paikasta. Paemmin en olisi voinut toivoa asioiden menevän.. lupasin kirjoittaa kirjeen residenssiläisille, kunhan pääsen kotia.

Dr. Peter Center

Kollaasi, joka valmistui tiistaina. Nimi on "Bird of life", ja Vlatka aikoo kehystää sen ja laittaa seinälle :)

Pumpking muotoilua.. harmi, että missaan ensi viikon Halloweenin.

Hyvästi Robson...

English bay...

Chinatown...

Rakas Gastown...

Emmin ja mun tapaamiset kaupungilla...

Waterfront...

Vancouver Downtownin kaupunginvalot..

Unohtamatta Bartia, Crystalia ja Tik Takia:

Haikein mielin minä täältä lähden, mutta kotona jo odotellaan.. ja koulu samoin. Parempaa matkaa en olisi voinut odottaa, en voi sanoin kuvailla olotilaa, joka minulla on tästä kaikesta. Päällimäisenä ajatuksena on kuitenkin kiitollisuus. Tällaista matkaa olen ei kuka tahansa saa kokea, ja tämä matka oli minun unelmien täyttymys, jota olin odottanut kauan. Nyt se toteutui ja voin tuntea ylpeyttä, että lähdin.

Kuka tietää, ehkä tulen vielä takaisin. Kaupunkihan tämä on vain muiden joukossa, mutta harjoitteluni ja Dr. Peter Centerin ihmisten vuoksi (sekä Bartin ja Crystalin, Emmin ja Marikan) tämä kaupunki jää sydämeen aivan erityisenä paikkana. Pieni osa minua jää tänne, se on varma..

Näkemiin Vancouver ja kiitos kaikesta!

Kiitos kaikille lukijoille ! <3 oli ilo jakaa tämä kokemus teidän kanssa. Amsterdamissa mulla on vielä aikaa pyöriä, mutta katsotaan nyt tekeekö mieli enää kirjoitella kotiinpaluu matkasta sitten Suomen päässä.